80 viikkoa, -57 kg

BMI: 28.9 Kokonaispudotus: 56,7 kg

Iloksen voin todeta, että pääosin painotavoitteeni on nyt saavutettu ja paljon muuta tuon myötä.

Kun 26.8.2013 kirjasin ylös sunnuntaiaamuna painoni en varsinaisesti astettanut sille lopputavoitetta, mutta kaiken oli muututtava. Paino ei saisi enää nousta mutta haaveena toki oli, että Kiloklubin pudotuslaskurissa saavuttaisin keltaisen palkin, eli painoindeksi olisi alle 30, lievästi ylipainoinen. Samalla tuo paino jäisi kuitenkin vain muutaman kilon ison psykologisen painorajan päälle, joten oikeasti kyllä se haave oli tuosta vielä muutama piiru alaspäin. No, nyt olen noissa molemmissa haavelukemissa, eli paljoa alle ison rajan, mutta juuri vielä vaan sen verran, että on.

Vastaus kysymykseen, miltä nyt tuntuu? Iloiselta! Oikeasti tuo on aika turha kysmys, tietysti hyvältä, kevyemmältä, paremmalta, reippaamalta ja muutenkin positiivisemmalta, vaatekaappi on uusittava sukkia ja osin jopa kenkiäkin myöten, saati lähes kaikki muukin. Mutta kuitenkin ihan normaalilta, samalta kuin aina ennenkin, kun on iloinen aurinkoinen päivä. Tuo ei tarkoita sitä, että väheksyisin pieniä tai isoja painonpudotuksia, mutta niiden taustalla on aina se sama henkilö kuin ennenkin, joka vaan pystyy nyt moniin muihinkin asioihin kuin puuskuttamaan ja hikoilemaan muutamstakin askeleesta.

Tässä vaiheessa toki joutuu aina selittämään, miten olen tässä muutoksessa onnistunut

• Mettinyt, mikä aiemmassa ruokailussa ja elämäntavassa on ollut syynä painon nousuun. Ja miettinut tatä uudelleen ja uudelleen. Minulla se oli mm. liian suuret annokset ja kaikki makeat herkut.
• Ruokavalion tarkistus, mitään yksittäistä ainesta tai ruokaryhmää en kuitenkaan ole koskaan kietänyt itseäni syömästä. Mutta syön nyt selkeästi terveelliemmin, harkitummin ja vähemmän, 
• Yhden lautasen periaate: Mietin, maistuuko santsattu ruoka yhtä hyvälle, kuin ensimmäisellä lautasellisella. Usein ei, niin miksi sitä sitten pitäisi ottaa lisää. 
• Liikuminen vasta sitten kun jaksoin sen aloitta siten, että se tuntui hyvälle ja nauttavalle.

Painonpudotuksesta sanotaan, että itse pudottaminen on se helpoin vaihe. Tämä on aikalailla totta edellisten kokemusteni perusteella, vaikka ei sekään ihan helppoa ole. Edessä on kuitenkin nyt paljon ja isompia haasteita, mikään ei saa muuttua nykyisestä elämäntavasta, ei lisää herkuja, ei enempää ruokaa tai vähemmän liikuntaa. Tämä taso on vakiinnutettava normaalitilaksi. Tänään tuo tuntuu vielä hyvälle ajatukselle ja tahtoa ja voimaa uhkuen julistan tuota. Nyt jos koska tarvitaan vasta näyttää tuo teoksi, sitten on tavoite vasta saavutettu. 

Jatkossa tulen keskittymään pudotusmuistelujen lisäksi tuon painon nykytilan hallinnan kommentoimiseen. En lupaa tiuhempia kirjoitusvälejä (vaikka miellelläni soisin itseni niistä tiuhemmin kirjoittavan), mutta jos minusta ei parin kuukauden päästä kuulu mitään, laittakaa ihmeessä viestiä ja kysykää, etten pääse repsahtamaan. 

80 viikon muutos näkyy hyvin selkäpuoleta otetusiisa kuvissa

 

70 viikkoa, - 52 kg

BMI: 30,2 Kokonaispudotus: 52,1 kg

Melkein puoli vuotta on taas kulunut edellisestä taman blogin painon päivityksestä. Tuo saattaisi kertoa repsahduksesta tai takapakista, mutta onneksi ei tällä kertaa, vaan edelleen ollaan pysytty kaidalla tiellä ja seuraavaa tavoitetta kohden tähdäten. Edellinen tavoite oli kilotavoite, eli pudota alle tasakymmenluvun, nyt ollaan tähdätty tuota BMI:tä alle lihavan rajan, eli alle 30:n. Pari kiloa, pari kiloa vielä!

Puolen vuoden aikana harmillisin muutos on tuo painonkehitykseen käyttämäni Kiloklubin näkymän muuttuminen ei niin kannustavan informatiiviseksi kuin vanha versio. Tuollaita seurantakuvaa, kuin edellisessä painopäivityksessä on ei enää saa. Pitäisi ilmeisesti koota nuo tiedot tuolta käsin muuhun formaattiin, mutta niin pitkä istuminen ja näpertely koneen ääressä ei ole terveydelle hyväksi. Joten koetetaan kannustaa itseään nyt sitten muutoin.

Positiivisia asioita on puolessa vuodessa tapahtunut paljon.

• Vaatekaappi on jo kolmannella kierroksella, eli paljon mielikuvitusta on saanut käyttää vanhojen vaatteiden kutistamiseen ja uusiakin on ollut pakko ostaa. Onko meidän vaatekaapista se vaatteenkutistajakoi nukahtanut, kun nykyään kaikki vaatteeni ovat liian isoja? 
• Syysmatkan herkuttelu ei jatkunut matkan jälkeen, vaan saimme kurssin alaspäin palautettua heti reisuun jälkeen. Toisaalta kropalle ja mielelle oli oikeasti hyvä, että välillä saa hieman höllentää, sen jälkeen taas jaksaa olla tarkka syömisissä ja oppii siihen normaaliin arkeen, mitä tällaisen pudotusurakan jälkeen elämän pitää jatkossa olla. Vanhaan menoon ei ole paluuta, se on vaan opittava ymmärtämään.
• Liikkuminen on tullut mukaan ruokavalion lisäksi. Kävelylenkit ovat tuleet säännölliseksi osaksi viikkorytmiä. Ensin ne oli lyhyitä reilu 2 km ja n. 25 min "huijauslenkkejä", sorsanruokinnan varjolla. Pikku hiljaa mukaan tuli pidempiäkin pyrähdyksiä, 40 minuuttiin. Kummalista kyllä samat lenkit vievät nykyään vaan vähemmän aikaa, joten matkaa pitää jatkuvasti pidentää. Nyt peruslenkki on n. 5 km ja  45 min. Noita tehdään sellaiset 3-4 kertaa viikossa ja viikonlopulle yriteään mahduttaa yksi pidempikin reissu sään salliessa.  
• Ja paras lopuksi, Mia - personal treenarimme. PT on ollut meillä mieheni kanssa pitkään puheissa, mutta saamattomuusko vai nuukuusko on ollut syynä ettei olla ryhdytty ajatskta pidemmälle.  Nyt syksyllä törmäsimme hyvinvointimessuilla "personal trainer" -tekstiin esitelijän selässä. Katseemme kohtasi mieheni kanssa ja siitä ryhdyimme juttusille ja nyt Mia seuraa kehitystämme ja kuritaa meitä eteenpäin varsinkin liikkumisen osalta. Kävelylenkeille hän on saanut meille temponnostoa ja tuota pituutta lisää mutta ennen kaikkea olemme innostuneet kotijumpasta ja jopa hieman venyttelystäkin. 

Paljon muutakin positiivista on toki tapahtunut mielen ja kunnon osalta. Tärkeimpänä pidän nyt kuitenkin jatkon, että pysyn jo saavuttamassani kunnossa, mutta ennen kaikkea, että tästä tulee sitä normaalia elämää. Ruokaa ei tarvitse erityisesti tarkkaille, vaan sen osaa valita oikein ja oikean määrän. Päivittäin tulee liikuttua riittävästi ja välillä jopa enemmän. Elämä ei ole jatkuvaa laihduttamista, sen pitää olla normaalia terveitä ja oikeita valintoja sopivassa suhteessa.