sunnuntai 25. lokakuuta 2015

109 viikkoa, -70 kg

BMI: 25 Kokonaispudotus: 70,1 kg, 

Tuohon blogin kuvaukseen olen aikoinaan laittanut tavoitteeni: sairaaloisesta lihavuudesta lievään ylipainoon, joten osittain olen siis jo ylittänyt tavoitteeni, "OLEN NORMAALI", mutta silti olen vasta puolivälissä tavoitetta! Nämä pudotetut kilot eivät saa palata, eikä tämä hyvä olo saa kadota!

"Olla normaali": terveydenhuollon määritelmien mukaan painoni asettuu nyt painoindeksin mukaan juuri normaalipainon ylärajaan, eli on 25 ja vyötärömittani on naisille asetetun tavoitteen 90 cm alle (88 cm). Voitte olla varmoja, että en ikipäivänä ennen voinut edes kuvitella, että nuo lukemat olisivat minulle millonkaan mahdollisia ja vielä vain omin valinnoin sekä täysin terveenä ilman minkäänlaisia lääketieteellisiä operaatioita tai lisäravinteita. Mutta se on mahdollista!



Tärkeimmät mahdollistajat ovat olleet:

  • oma tahtotila aidosti oppia uusi elämäntapa, elämään normaalikokoisen ihmisen elämää
  • läheisten ja ystävien tuki, kannustus ja mukana eläminen

Olen ollut aina lihava tai vähintäänkin runsaasti ylipainoinen, joten asetin myös tavoitteksi oppia elämään normaalipainoisen ihmisen tavoin. Mitä syödä ja liikkua, että paino pysyy lähellä normaaleja lukemia.

Painonhallinnassa on aina kyse syömisen ja liikkumisen suhteesta. 

Minulle ruuanlaittoa rakastavana paras lähtökohta oli paneutua ensin syömisen kautta, eli ensin opettelin syömään kevyemmin, terveellisemmin ja vähemmän. Kun painoa oli pudonnut sen verran, että liikkuminen ei enää ollut tuskaa tuli vasta aika lisätä liikuntaa. Kolmas tärkeä osa muutosta on aika, mikään muutos ei tapahdu hetkessä, joten itselle on annettava aikaa oppia uusi elämäntapa. Muutos ei ole projekti, jolla on alku ja loppu, vaan muutos on jatkuvaa uuden opettelua. Sitä on painonhallintakin, jota sanaa käytän paljon mielummin kuin laihdutus.

Pysyvään muutokseen tarvitaan myös koko lähipiirin tuki mukaan, ja on sanottava jo tässä vaiheessa erityisen rakkaat kiitokset puolisolleni, joka on myös tsempannut itseään hurjasti (yli -40 kg). Perheemme ruokatottumukset ovat muuttuneet kahden vuoden aikana paljon, mutta kummankin toiveita huomioiden. Samoin liikkuminen yhdessä ja toisia kannustaen tuntuu  niin paljon paremmalta, kuin yksin lähteminen.

Muutoksen myötä ajankäyttöä on joutunut opettelemaan ja muuttamaan varmaankin eniten. Hyvän ja tervellisen ruuan tekemiseen olen panostanut tekemällä valtaosan ruuastamme perusraakaineista alkaen itse ja vähentänyt puolivalmisteiden käyttöa. Tälla tavalla mahdolisuudet säätää ravintoarvoja on ollut minulle helpointa, toki aikaa vievää.  Liikunnan lisääminen tuli meille helpommaksi vasta, kun opimme löytämään sille sopivat ajankohdat, jolloin se maistuu parhaimmalta ja ei häiritse muita pakollisia rutiineja.

Niin kuin puu kasvattaa vuosirenkaitaan niin myös elämän muutos jatkaa etenemistään. Vaikka nyt olo on vähän kuin pajunvitsalla, kun runko on ohentunut, sisusta pitää kuitenkin edelleen vahvistaa. Paluute entiseen elämään torjutaan liikkumalla sopivasti ja syömällä oikein!
Tässä kahden vuoden aikana tapahtuneessa muutoksessa jälkimmäisen vuoden on mukana ollut myös personal trainer nostamassa meitä sohvaperunoita liikkuviksi porkkanoiksi. Seuraavaksi kaipaamme vielä rautasta otetaa lihasten kunnon kohennukseen, jota jo nyt syksystä on aloiteltu pilateksen, kahvakuulan ja sählyn voimin, mutta nyt kutsuu jo muukin voimaliikunta.
Lihaton lokakuukin on maistunut todella hyvälle ja ollut vaivatonta, joten katsotaan miten tuokin huomioidaan jatkossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti