sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

92 viikkoa, - 62 kg

BMI: 27,3 Kokonaispudotus: 61,8 kg, 

Itselleni asettama painotavoite on nyt saavutettu! 

Tuossa oli alleviivattava tuo sana paino, koska todellisuudessa painonpudotus on vain osa kokonaishaasteesta, näissä painoissa on myös pysyttävä. Kokemuksella on rehellisesti todettava, että tuossa jälkiosassa olen aiemmin raskaasti epäonnistunut. Kun tämän kertainen painonpudokseni lähti etenemään hyvin kohti omaa tavoitettepainoani, tavoiteeksi asetin, että saavutetuissa lukemissa myös pysytään. 

Aiemmista laihdutuskerroista, jolloin painonpudotukseni on ollut useita kymmeniä kiloja, mieleen on jäänyt aivan selkeitä kohtia, joista käänne painonnousuun on silloin alkanut:
  •  Movenpick jäätelötötterö Kaivopuiston rannan kioskista. Tämä on niiltä vuosilta kun ko. jäätelö tuli Suomeen ja Helsingissä oli vain muutama sitä myyvä koski (Foorumin alakerrassa ja tuolla Eteläsataman Klippanin laiturin lähellä). Kävelin molemmille ostamaan ison jäätelötötterön (Foorumista ehkä vielä kolmannen paluumatkalla),  kun en samalta kehdannut syödä niin montaa kerralla kun mieli teki. Tein silloin usein vartavasten junamatkan Martinlaaksosta Helsinkiin syömään jäätelöä, mutta nuo kioskien välit sentään kävelin. Mutta yhtä kaikki, tuosta yhdestä jäätelöstä lähti lipsuminen, joka sitten kasvoi ja paisuin entisilleni, ja paljon enemmänkin.
  • Dubain hotellin aulabaarin kakut. Olimme mieheni kanssa laihtuneet yhdessä (itse n. 73 kg silloin). Voitimme kuvaus/palkintomatkan Dubaihin. Alkumatkalla herkuttelimme vielä yhdellä jaetulla kakkupalalla kerran päivässä, mutta loppuviikosta taisi jo kummallekin maistua parikin yksin syötyä kakkupalaa päivässä. Tuosta painopudotuksesta sitten kertyi takaisin n. 54 kg. Positiivista, kaikki ei tullut enää takaisin korkojen kera, vaan nyt tänä päivänä ollaan tilanteessa, että nuo on pudotettu korkojen kera pois. 
Tällä kertaa olen koettanut oppia edellisistä virheistä. Koko ajan olen painottanut, että mistään ei olla kieltäydytty.  Vielä ainakin on tunne, että ei ole sellaisia pakonomaisia kaipuita joihinkin ruoka-aineisiin, että olisi tarve ryhtyä niitä ahmimaan. Toivonmukaan tuollaisia en jatkossakaan löydy, vaan olisi jo tällä kokemuksella oppinut jotain. 

Tämän hetkinen ruokavalio tuntuu niin hyvältä, että siihen ei ole tarvetta tehdä muutoksia, suuntaan tai toiseen. Jos paino vielä tällä tavalla syöden putoaa, sekään ei haittaa. Haasteena koen tällä hetkellä ennemmikin liikkumisen, koska jos siinä palaan sohvaperunaksi, niin mikän ruokavalio ei pidä minua kunnossa. Liikkuminen on nyt se tärkein osa-alue, jota joudun tarkkailemaan.  Tämä on ollut tiedossa ja siksi olen tämän kuntoprojektini rakentanut elefantinsyömisperiaattella, pala kerrallaan. Nyt nautin syömisistäni oikealla tavalla ja oikeat määrät. Liikuntaa on pikku hiljaa tuotu mukaan, mutta nyt keskittymisen painopiste on siinä siirrettävä selkeästi lihaskunnon kohentamiseen. 

Ai ai ai, tiedossa on monta kipeää ja kankeaa päivää, kun aiemmin tiedostamattomia lihaksia lähdetään etsimään. Onneksi ulkona on ihania kesäpäiviä ja lähistöllä paljon hyviä lenkkimaastoja ja puistoja, joissa voi ulkoilla ja harjoitella ennen syksyn salille siirtymisiä. Ja pääsee urheilukauppoihin shoppailemaan kaikenlaisia ihania asuja ja kuntoiluvälineitä. Kun aiemmin olen "joutunut" ostamaan vaatteet jos ne on mahtuneet päälle, niin nyt sopivia löytyy helpommin tavallisten vaatteiden "himo" on pienentynyt, mutta tilalle on tullut urheiluasut. No onhan tuo parempaa itsensä palkitsemista kun jäätelö!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti