80 viikkoa, -57 kg

BMI: 28.9 Kokonaispudotus: 56,7 kg

Iloksen voin todeta, että pääosin painotavoitteeni on nyt saavutettu ja paljon muuta tuon myötä.

Kun 26.8.2013 kirjasin ylös sunnuntaiaamuna painoni en varsinaisesti astettanut sille lopputavoitetta, mutta kaiken oli muututtava. Paino ei saisi enää nousta mutta haaveena toki oli, että Kiloklubin pudotuslaskurissa saavuttaisin keltaisen palkin, eli painoindeksi olisi alle 30, lievästi ylipainoinen. Samalla tuo paino jäisi kuitenkin vain muutaman kilon ison psykologisen painorajan päälle, joten oikeasti kyllä se haave oli tuosta vielä muutama piiru alaspäin. No, nyt olen noissa molemmissa haavelukemissa, eli paljoa alle ison rajan, mutta juuri vielä vaan sen verran, että on.

Vastaus kysymykseen, miltä nyt tuntuu? Iloiselta! Oikeasti tuo on aika turha kysmys, tietysti hyvältä, kevyemmältä, paremmalta, reippaamalta ja muutenkin positiivisemmalta, vaatekaappi on uusittava sukkia ja osin jopa kenkiäkin myöten, saati lähes kaikki muukin. Mutta kuitenkin ihan normaalilta, samalta kuin aina ennenkin, kun on iloinen aurinkoinen päivä. Tuo ei tarkoita sitä, että väheksyisin pieniä tai isoja painonpudotuksia, mutta niiden taustalla on aina se sama henkilö kuin ennenkin, joka vaan pystyy nyt moniin muihinkin asioihin kuin puuskuttamaan ja hikoilemaan muutamstakin askeleesta.

Tässä vaiheessa toki joutuu aina selittämään, miten olen tässä muutoksessa onnistunut

• Mettinyt, mikä aiemmassa ruokailussa ja elämäntavassa on ollut syynä painon nousuun. Ja miettinut tatä uudelleen ja uudelleen. Minulla se oli mm. liian suuret annokset ja kaikki makeat herkut.
• Ruokavalion tarkistus, mitään yksittäistä ainesta tai ruokaryhmää en kuitenkaan ole koskaan kietänyt itseäni syömästä. Mutta syön nyt selkeästi terveelliemmin, harkitummin ja vähemmän, 
• Yhden lautasen periaate: Mietin, maistuuko santsattu ruoka yhtä hyvälle, kuin ensimmäisellä lautasellisella. Usein ei, niin miksi sitä sitten pitäisi ottaa lisää. 
• Liikuminen vasta sitten kun jaksoin sen aloitta siten, että se tuntui hyvälle ja nauttavalle.

Painonpudotuksesta sanotaan, että itse pudottaminen on se helpoin vaihe. Tämä on aikalailla totta edellisten kokemusteni perusteella, vaikka ei sekään ihan helppoa ole. Edessä on kuitenkin nyt paljon ja isompia haasteita, mikään ei saa muuttua nykyisestä elämäntavasta, ei lisää herkuja, ei enempää ruokaa tai vähemmän liikuntaa. Tämä taso on vakiinnutettava normaalitilaksi. Tänään tuo tuntuu vielä hyvälle ajatukselle ja tahtoa ja voimaa uhkuen julistan tuota. Nyt jos koska tarvitaan vasta näyttää tuo teoksi, sitten on tavoite vasta saavutettu. 

Jatkossa tulen keskittymään pudotusmuistelujen lisäksi tuon painon nykytilan hallinnan kommentoimiseen. En lupaa tiuhempia kirjoitusvälejä (vaikka miellelläni soisin itseni niistä tiuhemmin kirjoittavan), mutta jos minusta ei parin kuukauden päästä kuulu mitään, laittakaa ihmeessä viestiä ja kysykää, etten pääse repsahtamaan. 

80 viikon muutos näkyy hyvin selkäpuoleta otetusiisa kuvissa