sunnuntai 24. marraskuuta 2013

13 viikkoa, -16 kg

BMI: 40,4 Kokonaispudotus: 16,7 kg


Painonpudotus on edennyt yllättävä helposti, nyt olen päässyt jo siihen mukavaan vaiheeseen, että tämän voi sanoa olevan jo mukavaa. Edellenkään en ole lisännyt liikuntaa ohjelmaani, muutamaa viikonlopun kävelylenkkiä lukuunottamatta. Syöminen on pysynyt juuri noissa raamiessa, mitä edellisessä kirjoituksessa olen kuvannut.

Itse olen jo hyvin tuntenut ja huomannut muutoksen kropassa. Puserot varsinkin tuntuvat löysemmiltä ja kaapista mahtuu taas paljon uusia vaatteita käyttöön. Housuissa muutos ei vielä tunnu aivan samallalailla, ovathan ne vähän jo isohkoja mutta silti tuo "alavatsamakkara" pitää vielä pintansa ja pitää vanhat housut ylhäällä. Säären osasta kyllä alkavat löystyä ja uudet pillimmät ostinkin jo viime viikolla ihan kannustuksen vuoksi. Hauskasti myyjä totesi, että kun sinulla on noin hoikat sääret - eivät kyllä ole, koska niistä pillit housut vielä kirraa samalla kun yläosa olisi sopiva, mutta kuullostihan tuo mukavalta.

Tämä on ollut vihdoin se viikko, kun ensimmäiset ovat myö rohjenneet kommentoida, että painonpudotukseni näkyy. Tuota ensimmäistä kommenttia olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja samalla ihmetellyt, että eikö pudotus oikeasti vielä näy. Ennen tätä viikkoa en ollut kenellekkään ulkopuoliselle kertotut tästä haasteesta miestäni lukuunottamatta, joka on samassa projektissa kannustaen mukana. Ilmeisesti pudotus on kuitenkin jo sen verran iso ulkoisestikin, koska ensimmäisen kommentin sävy oli hieman huolestunut, että onko minulla kaikki hyvin, kun painoni on noin paljon pudonnut. Henkilö tietää työsressitilanteeni, joten huoli on ilmeisen aito. Kyllä oli ilkoinen kommentista, herkistyin ihan kyynelkiin niin mukavalta se tuntui.

Ja olihan se äitinikin pannut painonpudotukseni merkille jo muutamia viikkoja sitten, mutta kumma kyllä ei ollut siitä mitään maininnut. Tämä oli a jo varsin hämmentävää ja oli,,e mieheni kanssa jopa pettyneitä kun mitään kommenttia ei tule-  Äitini on kyllä aina  hyvin herkästi huomannut ja kommentoinut painon pudotuksiani. Eilen sitä kuitenkin piti jo kysellä, että huomaako hän mitään.

Samalla viikon punnituspäivä oli myös tosi iloinen asia, 10-luku painossa pieneni. Tuo jos mikä tuntuu aina niin ihanalta ja kannustavalta. Seuraavaksi odotetaan, että BMIn kummenluku vaihtuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti